Lävistysten historia

Lävistyksen ottaminen ei ole uusi ilmiö. Ihmiskehoa on käytetty ilmaisun alustana laajalti halki aikojen ja kulttuurien. Vanhimmalla tähän mennessä löydetyllä muumiolla - jäämies Ötzillä - oli myös 5300 vuotta vanha korvalävistys.

Joissakin kulttuureissa murrosikään tulevat pojat saivat lävistyksen symboliksi siitä, että he olivat saavuttaneet aikuisuuden. Toiset taas käyttivät lävistyksiä osoittaakseen heimojäsenyytensä, kapinoidakseen kulttuuriaan vastaan tai korostaakseen joitakin fyysisiä ominaisuuksiaan. Joissakin yhteisöissä lävistyksiä pidetään varallisuuden symbolina: mitä enemmän lävistyksiä, sitä korkeampi taloudellinen asema.

Lävistyksillä on ollut osansa myös orjakaupassa ja niitä on käytetty metsästyksessä. Ja joissakin yhteiskunnissa intiimilävistysten seksuaaliset hyödyt olivat jopa osa rituaaleja!

Tutustumme tässä lävistysten jännittävään ja joskus yllättävään historiaan, sillä ne ovat yksi ikivanhimmista vartalonmuokkauksen muodoista.

Rituaaliset lävistykset

Joissakin kulttuureissa murrosikäisille nuorille annetaan lävistys symboloimaan siirtymistä aikuisuuteen. Esimerkiksi Borneossa isä ja äiti tekevät kukin lävistyksen yhteen lapsen korvalehteen hänen itsenäistymisensä merkiksi.

Toisen mielenkiintoisen rituaalilävistyksen sanotaan pitävän demonit ja pahat henget loitolla. Monet alkuperäisheimot uskovat, että demonit pääsevät kehoon korvan kautta. Korvaan laitetaan metallinpala suojaksi, sillä he uskovat, että metalli karkottaa demonit ja pahat henget.

Eräät heimot ovat käyttäneet intiimilävistyksiä sekä seksuaaliseen stimulaatioon että hedelmällisyyden lisäämiseen. Hieman myöhemmin, 1700-luvun Euroopassa, lävistyksiä käytettiin päinvastaiseen tarkoitukseen: estämään itsetyydytystä ja sen aiheuttamia oletettuja moraalisia ongelmia!

Merenkulkijat ja lävistykset

Ympäri Eurooppaa eli aikoinaan perinne, jossa merimiesten tuli lävistää toinen korvansa päiväntasaajan ylittämisen jälkeen. Korvakorulla oli kuitenkin myös toinen tehtävä; korvalävistyksiin liittyi aikoinaan laajalle levinnyt uskomus, jonka mukaan ne parantaisivat näköä.

Sen lisäksi korvakorulla oli toinenkin tarkoitus. Etenkin keskiajalla kristilliset hautajaiset olivat useimmille eurooppalaisille hyvin tärkeät. Jos laiva upposi ja merenkulkija löydettiin tai huuhtoutui maihin, hänen korvakorunsa voitiin käyttää maksuna kunnioitettavista, kristillisistä hautajaisista. Useimmat korvakorut tehtiin siksi tuohon aikaan kullasta.

Arktisella alueella puolestaan lävistyksiä käytettiin lisäämään metsästäjän onnea. Arktisen alueen metsästäjät yrittivät matkia mursuja päästäkseen lähemmäs niitä ja tappaakseen ne. He tekivät tämän lävistämällä huulensa ja laittamalla niihin pitkät korut esittämään mursun hampaita.

Lävistykset ja raha

Jossakin päin maailmaa lävistys liittyy sosiaaliseen asemaan. Mitä rikkaampi olet, sitä enemmän lävistyksiä sinulla on.

Esimerkiksi muinaisessa Intiassa lävistyksiä tehtiin usein suurissa ja kalliissa juhlissa, joissa juhlien järjestäjä palkkasi lävistäjän tekemään lävistyksiä hänen lapsilleen tai lapsenlapsilleen heidän asemansa nostamiseksi. Silloin myös korujen materiaalilla oli suuri merkitys. Jalometalleista, kuten kullasta, tehtyjen lävistysten käyttäminen osoitti selvästi, että olit paremmassa asemassa kuin ne, jotka käyttivät sarvea tai luuta.

Osissa Intiaa ihmiset käyttävät edelleen suuria ja kauniita lävistyskoruja statussymbolina. Tämä koskee erityisesti nenälävistyksiä, joita huomattavan monilla intialaisilla naisilla on. Intiassa sanotaan myös, että vasemman sieraimen lävistäminen auttaa lievittämään kuukautiskipuja!

Orjakauppa ja lävistykset

Lävistysten merkitys transatlanttisessa orjakaupassa on esimerkki lävistysten käytöstä viehättävyyden vähentämiseen ulkonäön ehostamisen sijaan. Orjakaupassa naisia myytiin usein seksuaalisiin tarkoituksiin, joten naisen ulkonäöllä oli suuri merkitys.

Naiset kehittivät tekniikoita hyväksikäytön välttämiseksi. He turmelivat ulkonäköään lävistämällä alahuulensa ja asettamalla siihen peleleksi kutsutun levymäisen esineen. Tämän lisäksi heidän etuhampaansa revittiin usein irti, jotta lävistyksen venyessä saatiin tilaa suuremmalle pelelelle. Kun pelele poistettiin, alahuuli roikkui kuin ohut nahkarengas leuan alla tehden naisista tarkoituksella vähemmän viehättäviä.

Kun korvalävistykset jäivät pois muodista

Korvalävistykset katosivat kartalta lähes kokonaan useiden satojen vuosien ajaksi. Noin 500-luvulta 1500-luvulle asti Euroopassa korvat oli peitettävä hiuksilla tai vaatteilla, eikä korvakorujen käyttö hiuksia tai vaatekappaleita vasten ole käytännöllistä. Korvalävistykset siis katosivat joksikin aikaa muodista Euroopassa, ainakin naisilla. Tuona aikana korvakoruja käyttivät yleensä vain yhteiskunnan alimmat luokat: orjat ja seksityöläiset.

Yhteen aikaan korvakorut olivat kuitenkin hyvin muodikkaita miehillä. Vähän ennen kuin korvakorut tulivat uudelleen naisten muotiin, oli ajanjakso, jolloin useammalla miehellä kuin naisella oli reikiä korvissaan. 1500-luvulla useat merkkihenkilöt käyttivät korvakorua (vain toisessa korvassa). Näihin kuuluivat muun muassa Shakespeare, Englannin kuningas ja muita merkittäviä henkilöitä. Tämä muoti-ilmiö oli kuitenkin suhteellisen lyhytikäinen.

Suosion kasvu

Toisen maailmansodan jälkeen lävistykset alkoivat taas yleistyä länsimaisessa kulttuurissa. Alakulttuurit, kuten punk-liike ja miespuolisten homoseksuaalien alakulttuuri, käyttivät lävistyksiä erottuakseen muista. Sen jälkeen tämä suuntaus levisi nopeasti valtavirtaan.

Nykyään lävistys on melkein yleisempi kuin lävistyksen puuttuminen. Lävistykset ovat riippuvaisia muuttuvista trendeistä: se, mikä on muodikasta tänään, saattaa jatkaa tai olla jatkamassa muodissa. Kuka tietää, millaisia lävistystrendejä tulevaisuus tuo!